21.12.2015

Vielä muutama väsynyt huomio päivähoidosta

Listaan tässä vielä muutaman hajanaisen ajatuksen, joita en saanut sovitettua edelliseen kirjoitukseen.

1. Yleinen konsensus kasvatusalan ammattilaisten parissa on, että alle kolmevuotiaille riittää vanhempien hellyys ja hoiva, koska kehitys tapahtuu suhteessa kiinteään ja turvalliseen aikuiseen, ei ryhmässä työskentelyyn. Yle Puheessa käytiin hyvä keskustelu aihetta liipaten, jonka suosittelen kuuntelemaan. Haastateltavilla, kasvatustieteiden tohtori Erja Rusasella ja neuropsykologian erikoispsykologi Nina Sajaniemellä oli taaperoikäisten päivähoidon mielekkyydestä melkein täysin vastakkaiset näkemykset. Paljastan sen verran että Sajaniemen, joka puolusti alle kolmevuotiaiden ryhmätyöskentelyä, perusteluista jäi jossittelun ja -isittelyn maku suuhun.

2. Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen kertoo kirjassaan Lapsen puolesta ruotsalaisen professori Bengt-Erik Anderssonin pitkittäistutkimuksesta, jossa kävi ilmi, että mitä aikaisemmin tutkimusryhmän perheiden lapset aloittivat päivähoidossa, sitä paremmin he menestyivät elämässä. Kyllä, vastoin yleistä konsensusta. Lapsia seurattiin aikuisikään saakka ja heidät jaettiin viiteen paremmuusjärjestysryhmään sen perusteella, miten he sopeutuivat, miten he pärjäsivät kouluaineissa ja kuinka sosiaalisia he olivat. Niistä lapsista, jotka aloittivat päivähoidon ennen ensimmäistä syntymäpäiväänsä, 44 prosenttia sijoittui parhaimpaan ykkösryhmään. Kotona hoidetuista lapsista vain viisi prosenttia kykeni samaan. Heikoimpaan ryhmään jäi vastaavasti 38 prosenttia kotioloissa kasvaneista lapsista, mutta vain kolme prosenttia päivähoitolapsista. Vaikutukset näkyivät lasten ollessa kahdeksanvuotiaita ja korostuivat murrosikään tullessa. Sinkkonen hyväksyy tutkimuksen tuloksen, mutta korostaa sen yksittäisyyttä, pientä otantaa ja sitä, että tutkittava alue eristettiin lasten muusta elämästä. Lasten kokemusten erilaisuutta ei otettu huomioon.

3. Päivähoidon henkilökunta tuntuu saavan vähemmän kritiikkiä osakseen kuin peruskoulun henkilökunta. Päivähoidon työntekijät nähdään lasten eheyttäjinä, mutta opettajat taasen kehityksen jarruna. Opettajat ja peruskoulujärjestelmä koetaan usein vanhanaikaisina sortajina, joiden tahallinen tai tahaton tehtävä on murentaa vanhempien ja heidän lapsiensa itseluottamusta. Jotkut koulut ovat huonompia kuin toiset, jonka takia harrastetaan koulupoimintaa. Päiväkotien erilaisuuksista ei ole käyty keskustelua.