7.5.2017

Vielä edelliseen


Edellisen esityksen kirjoittamisen aikana virkosi mieleeni eräs asia, jota en enää kyseiseen esitykseen liittänyt.

Lainaus edellisestä:

"Jos itsensä kasvattaminen ei onnistu, mutta silti näkee oikeudekseen olla osana keskenkasvuisten ihmisten elämänkokemusta, jää vaihtoehtoja nähdäkseni kaksi: olla ajattelematon tai moraalisesti arveluttava ihminen."

Kun tarkastelin tämän ajatuksen pitävyyttä, tuli mieleeni seuraavaa.

Perheensä hyljänneiden isien ja äitien teko voidaan tuomita helposti pahana ja itsekkäänä tekona. Esimerkiksi perheensä hylänneen alkoholistin ajatellaan suorasukaisesti haluavan vain juoda rauhassa, välittämättä lähimmäistensä hyvinvointiin kohdistuvista seurauksista. Ulkoisesti katsoen teko näyttää kovin vaikuttavasti tältä.

Voi unohtua sen tiedostaminen, että tämän kaltaisten ihmisten toimintakyky on usein laskenut tasolle jolla he eivät tosiasiallisesti enää voi olla osana muun perheen elämänkokemusta. Pintatasolla he voivat olla läsnä perheessä, mutta sisäisesti kytee prosessi, jossa he vievät perheensä mukanaan lokaan jos he siinä liitoksissa pysyvät. Tällöin hylkäämiseen johtaneessa teossa on saattanut olla hyvä tahto ja aikomus muun perheen, eritoten lasten, kannalta.

Kyseessä voi olla viimeinen mahdollinen moraalisuuden ja vapauden osoitus ihmisen elämässä, jossa hänen kaikki muut valintansa ovat päihdeaddiktion, vaurioituneen psyyken ja sen sellaisen sanelemaa. Toimintakykynsä lähes täysin menettänyt ihminen on kohdannut omien ongelmiensa perustavuuden, eikä hän halua vetää muita mukanaan ennalta-arvattavan näytöksensä loppuratkaisuun.

Yritän siis sanoa, että moraalisesti rohkein teko voi kenties olla perustavan itsepetoksensa kohtaaminen, johtopäätöksien vetäminen ja itsensä sulkeminen pois muiden elämästä ainoana mahdollisena ratkaisuna. Se voi toki myös olla pelkurimaisin - omat pakkomielteensä osaa jokainen järkeillä kauniiksi. Kaikki riippuu tekijässä itsessään vallitsevasta tahtotilasta. Perheen onnettomaan yhteiseloon mahtuu niin hyvää kuin huonoakin tahtoa. Hyvääkin tahtoa lienee toisinaan joukossa.