28.9.18

Välineelliset ja rakenteelliset ratkaisut sosiaalityössä

Karkeasti ottaen sosiaalityön työorientaation voi jakaa kahteen eri osa-alueeseen: välineelliseen ja rakenteelliseen. (Kolmantena voisi olla terapeuttinen työote, joka toimii mukana kahdessa ensiksi mainitussa orientaatiossa tilanteen vaatimalla tavalla.)

Sekä välineellisiä että rakenteellisia työorientaatioita tarvitaan. Tällä hetkellä tosin näyttää, että sosiaalityö on sekä teorialtaan että käytännöltään kallistunut selvästi välineellisen työskentelyn puoleen. Tämä tarkoittaa sitä, että esim. tieteellisyys ja teoreettisuus nähdään vähäpätöisinä asioina ja sosiaalityö olisi enemmänkin toimenpideteknistä puurtamista. Tällöin tilaus sosiaalityön yliopistopohjaiselle oppiaineelle vähenee.

Välineellistä työorientaatiota voisi kutsua myös sosiaaliteknologiaksi: Sosiaalityölle annetaan tehtäväksi keksiä arjen ympäristöstä sopivia apukeinoja ihmisten auttamiseksi. Rakenteellinen työorientaatio miettii keinojen sijaan päämääriä: se esittää talouspoliittisia vaihtoehtoja, pyrkii tuomaan sosiaalisten ongelmien syvärakenteita ja toimii emansipatorisena voimana.

Sosiaalipolitiikkaa, hyvinvointia ja sen sellaista koskevassa uutisoinnissa välineelliset ja rakenteelliset orientaatiot menevät usein sekaisin. Esimerkkinä tästä on Ylen uutinen tekoälyn käytöstä sosiaalityössä (https://yle.fi/uutiset/3-10413353). Uutisen kolme ensimmäistä kappaletta osoittavat, kuinka nämä kaksi työorientaatiota menevät sekaisin. Lainaan niitä tässä alapuolella:

"Kuvitellaan tilanne, jossa perheessä on tappeluita, väkivaltaa ja uhkauksia. 4-vuotiaan Nipan äiti ei enää jaksa hoitaa poikaansa. Isän runsas alkoholin käyttö rasittaa koko perhettä. Perhe on lastensuojelun asiakas."

^Mitkä ovat ne sosiaaliset syvärakenteet, jotka ovat aiheuttaneet lastensuojelun asiakkuuden? Tuskin kuitenkaan tekoälyn puute?

"Tulevaisuudessa näin ei enää tarvitse olla, sillä perhe on jo ajoissa saanut tukea vaikeaan tilanteeseensa."

^Yleinen konsensus tuntuu olevan nyt, että apua ei saada ajoissa edes silloin kun tilanne ei vielä ole vaikea.

"Espoossa uskotaan, että tulevaisuudessa yllä kuvattu perhe saisi kunnan palveluja ajoissa. Ja siitä voi kiittää tekoälyä."

^Mutta kun ongelma on se, että tukea ei ole saatavilla. Ja jos tilanne on jo vaikea, niin miten tekoäly nyt sitten auttoikaan? Eikös perhe kuitenkin joudu lastensuojelun asiakkuuteen?

Ylen uutisen premissi lupaa, että tekoälyratkaisulla lastensuojelun asiakkuudet vähenevät. Teksti kuitenkin menee loogiselta muodoltaan ja sisällöltään täysin pieleen. Teknis-välineellinen ja rakenteellinen ratkaisu menevät sekaisin: tekoäly kuuluu näistä ensimmäiseen ja on siinä varmaankin hyvä, ei lasta kannata heittää pois pesuveden mukana. Itse sosiaaliset ongelmat eivät kuitenkaan kaikkoa mihinkään, jos ajan henki on että universaaleja yleispalveluita yms. tukia ajetaan alas. Tekoälyn kaltainen sovellutus auttaa haravoimaan sosiaalisia ongelmia, mutta ei auta ihmisten elämänkäytäntöjä mitenkään.

Tämän kaltainen uutisointi lisää sitä väärää tietoisuutta, että sosiaalisia ongelmia ratkotaan ensisijaisesti näillä välineellisillä ratkaisuilla, sostt:n opastamisilla yms., kun kyse on paljon laajemmasta ja syvemmälle menevästä kuviosta.

* * *

Sosiaalityöntekijät eivät toisinaan suostu ylitöihin, koska tällä he voivat viestiä resurssipulan olemassaolosta. Kääntäen tämä tarkoittaa sitä, että jos ylitöitä tekee niin resurssipulan olemassaolo kielletään.

Toteutuuko tämä sama dynamiikka välineellisten ratkaisujen kohdalla? Resurssipula on niin akuutti, että sosiaalityö joutuu kehittelemään ratkaisuja kaikista mahdollisista arjen struktuureista. Esimerkiksi digitaalisen kommunikaation yleistyminen sosiaalityössä on osittain johtunut siitä, että ei ole aikaa nähdä asiakkaita silmästä silmään. Olisko työn välineellistymisestä kieltäytyminen samanlainen viesti akuutista resurssipulasta kuin ylitöistä kieltäytyminen? "Ei, emme tarvitse lisää koneita ja ohjelmia, tarvitsemme hyviä ja päteviä ihmisiä."