23.8.2016

Synnynnäisesti ahkera

Älykkyyttä ja motivaatiota tutkineen psykologian professori Carol Dweckin mukaan ihmiset voidaan ajatusmalliensa perusteella jakaa kahteen kastiin:

1. Growth mindset: Tämän ajatusmallin omaava ihminen ymmärtää pitkäjänteisen työskentelyn ja itsensä kehittämisen merkityksen. Epäonnistuminen ei lannista tälläistä ihmistä, koska hän tietää, että omaan pärjäämiseen voi vaikuttaa harjoittelemalla. Tutkijan mukaan 40 prosenttia ihmisistä sijoittuu tähän ryhmään.

2. Fixed mindset: Tämän ajatusmallin omaava ihminen uskoo, että jokaiselle on annettu älykkyyttä ja kykyjä tietty määrä, eikä tähän voi harjoittelulla vaikuttaa. Epäonnistuminen lannistaa hänet, koska hän luulee, että pelkkä synnynnäinen lahjakkuus määrittää hänen pärjäämisensä. Tutkijan mukaan 40 prosenttia ihmisistä sijoittuu tähän ryhmään.

(Linkki artikkeliin)

Tutkimus olisi hedelmällinen lähtökohta monenlaiselle kirjoitukselle, mutta käsittelen sitä tässä hyvin kapeasti, vain vanhempien ja ehkä myös ammattikasvattajien kasvatustehtävän kohdalla. Kuinka monen perheen haastavalla lapsella on ylimääräisiä ongelmia sen tähden, että hänen lähimmät huoltajansa ovat eläneet koko elämänsä uskoen, etteivät kykene kehittämään itseään esteiden yli, eivätkä tässä tapauksessa kykene siis olemaan riittävän hyviä vanhempia.

Luultavasti kaikille vanhemmuuteen astuville tulee valmistautumisesta riippumatta yllätyksenä oma kyvyttömyys joidenkin eteen tulevien kasvatuksellisten tehtävien suhteen. Sama pätee ammattikasvatukseen. Se, että oma persoona ei tunnu soveltuvan omien, saatika muiden lasten kasvattamiseen, ei ole muuttumaton luonnonlaki. Growth mindset -ihminen analysoi ja hioo työskentelyään tilanteen vaatimaa suuntaa kohti. Henkinen kasvu on välttämätöntä, kun työkaluina on oma mieli ja omat persoonaan piirteet, työmateriaalin kuitenkin alati vaihtuessa.

Fixed mindset -ihminen jättää harrastuksensa, koulupaikkansa ja työnsä, jos hän kokee niissä vastoinkäymisiä. Tämän ajatusmallin omaava ihminen ei kuitenkaan voi yhtä helposti luopua kasvatustyöstään oman lapsensa kohdalla, jos vaikeuksia ilmenee. Jos vanhemmuus ei kasvata ihmisenä, samalla muuttaen tätä haitallista ajatusmallia, pitää perhe-elämä saada pelaamaan muilla keinoin - epäolennaisilla asioilla, välinpitämättömyydellä tai hakemalla apua. Työkseen lapsien kanssa toimiva voi olla tiuskiva, etäinen ja aivan leipääntynyt, koska se on kyvyttömälle helpoin tapa menetellä aineksen kanssa.

Carol Dweckin mukaan 20 prosenttia ihmisistä sijoittuu growth mindsetin ja fixed mindsetin välimaastoon. Ideaalein vaihtoehto lieneekin molempien ajatusmallien kombinaatio: Tunnistaa oman lahjakkuusalueensa, mutta ei yksinomaan tuudittaudu kylpemään kehuissa ja omassa erinomaisuudessa sen suhteen, vaan työstää kyseistä kykyä entisestään. Kun tähän lahjakkuuden ja ahkeruuden yhdistelmään lisää mukaan vielä intohimon, niin kaikki piilevä potentiaali saadaan ulosmitattua.

P.S. Ahkeruuteen hyvin paljon liittyen; aloitin koulutieni tänään! Kahisevia haalareita ei vielä kyllä ole.