9.9.2016

Sosiaalityö, kasvatustyö ja erityispedagogiikka

Taannoin lupasin kirjoittaa yliopiston sivuainevalinnoistani, jotka siis ovat erityispedagogiikka ja filosofia. Sivuaineita voi vaihtaa pitkin opiskeluvuosia, mutta hyvin suurella varmuudella nämä kaksi valintaa ovat kohdallani kiveen hakattuja. Tässä kirjoituksessa avaan syitä erityispedagogiikan valitsemiselle ja sille, miksi se tai muu kasvatuksellinen osaaminen sosiaalityössä on vaihtelevissa määrin tärkeää.

Kutsuttakoon seuraavaksi mainittavaa sitten kasvatustyöksi tai sosiaalityöksi, kaiken työskentelyn lasten ja nuorten parissa pitäisi olla hyvin samankaltaista - lapsella on hyviä aikuisia päivittäisessä arjessa. Tätä pidän ideaalina sosiaalityönä lasten ja nuorten kanssa toimiessa. Lapsen kehityksen varjelemiseksi halutaan keksiä aikaa säästäviä menetelmiä, palveluita ja tehostettua tukea - joille toki on paikkansa - mutta ratkaisu piilee istuntojen välisessä hyvässä arjessa, jossa aikuiset toimivat järkevästi ja ammattitaitoisesti.

Kuten jo aikaisemmin kirjoitin näkemyksestäni, tehokkaimmat yhteiskunnalliset väylät lasten ongelmien ennaltaehkäisemiseen ja hyvän arjen luomiseen ovat päiväkoti ja koulu. Tämän takia elättelen toivoa siitä, että päivähoidolla ja koululla tulisi vielä joskus olemaan merkittävämpi, yhteiskunnallisesti tuettu rooli niin kasvatus- kuin sosiaalityössäkin. Henkilökunnan ammattitaidon pitäisi olla koostumukseltaan jonkinlainen sosiaali- ja kasvatustyön yhdistelmä.

Asiakkaan arkeen heittäytymistä kutsutaan psykososiaaliseksi sosiaalityöksi. Minä en ole missään vaiheessa nähnyt itselleni muuta vaihtoehtoa kuin lasten ja nuorten parissa tehtävän psykososiaalisen sosiaalityön. Kuten sanottua, en koe hirveän suurta eroa lapsisosiaalityön ja kasvatustyön välillä, joten erityispedagogiikka oli minulle melko pakollinen valinta vahvistamaan ammattitaitoani.

Erityispedagogiikan perusaineopinnot sisältävät viisi kurssia, jotka listaan seuraavaksi. Jokaisessa nimessä on myös linkki tarkempaan kuvaukseen:

Erityispedagogiikan peruskurssi

Käyttäytymisen haasteet

Kielen ja kommunikaation haasteet

Oppimisen moninaisuus

Erityiskasvatus elämänkulussa

P.S. Kaikkien ei tarvitse tehdä psykososiaalista työtä lasten ja nuorten parissa, mutta jokaisen sosiaalityöntekijän pitäisi jossain määrin ymmärtää, mistä lapsuudessa on kysymys. Sen lisäksi, että normaalilla lastensuojelun sosiaalityöntekijällä ei yksinkertaisesti ole aikaa yhden lapsen arjelle, myöskin ymmärtämys lapsesta jää maisteritason yliopistotutkinnosta huolimatta usein huonolle tasolle. Lastensuojelu, työ jota tehdään lasten tähden, nikottelee, koska kaikki sosiaalityöntekijät eivät osaa kohdata lapsia. Tällöin lapsen tieto tilanteesta ja tahto muutoksesta huomioidaan huonosti.