20.6.2016

Musikaalinen nuori

Kuuntelin tänään kuntosalitreenin ohessa radiota, jossa jollain kanavalla oli haastattelussa Pirkanmaan musiikkiopiston opettaja Petri Juutilainen. Juutilainen kertoi, kuinka erään tutkimuksen mukaan kaikkia menestyneitä yritysjohtajia yhdisti se seikka, että he olivat ainakin jossain vaiheessa lapsuuttaan olleet musikaalisia. Rivien välistä kuunneltuna taitotasoa enemmän merkitsi harjoitteluun sitoutuminen.

Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että kaikista instrumentin soittajista tulisi menestyneen yrityksen johtajia - he ovat vain olleet tutkijoiden tarkoituksiin sopiva kohderyhmä - mutta voidaan päätellä, että jokin musikaalisessa lapsuudessa tuo eväitä hyvää aikuisuutta varten. Haastattelussa ei avattu tutkimusta pidemmälle, mutta minusta tapahtumien kulku vaikuttaa kovin selvältä.

Instrumentin tai minkä tahansa muun vaikean taidon opettelu vaatii pitkäjänteistä harjoittelua. Lapsen pitää ensinnäkin opetella sietämään harjoittelusta koituvaa epämukavaa monotonisuutta ennen itse taidon oppimista. Taitoa opetellessa vaivannäköön kuuluva palkinto ei välttämättä tule nyt eikä kohta, musiikkiopiston tapauksessa se voisi olla esimerkiksi opettajalta saatu kehu vaikean melodian soittamisesta tai yhdeksän kuukauden työn jälkeen saatu stipendi. Tämä työskentely on täysin eri luokkaa kuin esimerkiksi videopeleissä, joissa palkinnon pitää tulla muutaman minuutin välein. Kärjistäen sanottuna muusikko ja videopelaaja oppivat ahkeruuden ja vaivannäön konseptin täysin eri tavoin.

Kaikki tietävät, että määrätietoisuus ja sinnikkyys ovat hyveitä, jotka kantavat pitkälle. Tämän voi järjellä päätellä. Kaikki eivät kuitenkaan ymmärrä, mistä oikein on kysymys. Kenestäkään ei saa määrätietoista sinnikkoa pelkästään näistä hyveistä kertomalla, muutenhan ihmiskunta olisi tuhansia vuosia nykyistä kehitystä edellä. Hyveet siirtyvät annetun esimerkin tai harjoitetun toiminnan kautta. Kertominen ei auta. Sanat voi säästää keskustelemiseen, ei saarnaamiseen.

Lisäys 22.6.2016:

Lapsen maailma: musiikki kehittää aivoja monella tapaa