14.1.2017

Itsensä toteuttamisesta


Olin talven alkupuolella osallisena MLL:n järjestämässä, lapsille ja perheille suunnatussa halloween-tapahtumassa. Suurin osa tapahtumaan osallistuneista ihmisistä saapui paikalle perheinä. Muutama lapsi tai nuori saapui paikalle kaveriporukkana.

Iltaman loputtua ryhdyimme laittamaan tavaroita kasaan. Ulkona oli ensimmäiset purevat pakkaset ja lunta paksulti maassa. Kaksi tyttöä oli jäänyt sisätiloihin odottamaan kyytiään kotiin.

Rupattelin näiden kahden tytön kanssa siivoamisen lomassa. En muista enää, miten keskustelu tähän johti, mutta näistä viitosluokkalaisista toinen ryhtyi kertomaan huonoista koenumeroistaan. Jutun lomassa paljastui, että opettaja oli toisinaan jättänyt tytön kokeisiin palautetta vastausten kekseliäästä luonteesta. Tyttö ei antanut periksi, vaikka ei tiennyt vastauksia. Hän oli yrittänyt keksiä ratkaisun.

Kerroin tälle tytölle mm. seuraavaa: "Kekseliäisyydestä kehuminen on paljon harvinaisempaa kuin kympin saaminen. "Opettaja antaa moninverroin enemmän kymppejä kuin kehuja kekseliäisyydestä." "Kekseliäisyyttä ei opi kirjoista." "Mitä pidemmälle elämässä etenet, sitä enemmän kekseliäisyys tulee tarpeeseen." Ja niin edelleen. Vaikuttaa aina mahdottomalta tehtävältä muodostaa ja lausua lohduttavia sanoja niin, että ne soisivat toisessa ihmisessä oikealla tavalla. Näin tämän tytön opettajakin oli toiminut ja mitä ilmeisimmin onnistunut tehtävässään, sillä opettajan kommentit olivat jääneet tytön mieleen.

Tällä lapsella oli tarinoidensa perusteella taipumusta soveltaa ja luoda. Hän vaikutti olemukseltaan myös sellaiselta ihmiseltä, jossa on aivan liikaa ihmisluonnon raaka-ainesta, kuten taipumattomuutta ja kovaäänisyyttä. Toisin sanoen hänellä meneillään olevassa elämänvaiheessaan hän oli röyhkeä lapsi, joka ei mm. ymmärrä koulussa kerrottavien tosiasioiden päälle. Mielenkiintoista sinänsä, että taipumattomuus ja kovaäänisyys ovat aikuisuuden elämänvaiheeseen tultaessa muuttuneet ihailtaviksi piirteiksi. Tosin molemmat näistä piirteistä ymmärretään nähdäkseni useimmiten väärin.

On ristiriitaista kertoa lapselle, jolla vaikuttaa olevan poikkeuksellinen mieli, että anna mennä vaan. Toisinaan tuntuu paremmalta vaihtoehdolta kertoa, että alistu kuin koira. Tämä sen takia, että tämän lapsen kaltaiset ihmiset tulevat melko varmasti jossain vaiheessa kärsimään ja ahdistumaan poikkeavuutensa takia. Harvoissa tapauksissa he voivat itse tienata elantonsa sekä kokea hurmiota ja suosiota. Vedenjakajana toimii se, pystyvätkö koulu- ja työmarkkinat sekä muut rahantekomekanismit käyttämään tätä poikkeavuutta jollain tapaa hyväkseen. Tasapäistymisen lisäksi elantoaan voi tehdä siis myös olemalla imagoltaan yksilöllinen ja riippumaton ihminen, kunhan tämän yksilöllisyyden ja riippumattomuuden toteuttaa markkinamiehien sanelemalla tavalla. Normista poikkeaminen on sallittua, jos sen avulla on jossakin vaiheessa kyetty tuottamaan rahaa jollekin instanssille.