21.6.2016

Mielihyvän lähteet

Lapsen maailman numerossa 3/2016 kysyttiin psykologeilta ja tutkijoilta seuraavaa:

"Miten lapset ja nuoret tulee kasvattaa, jotta he sopeutuvat nykyistä niukempaan materiaaliseen elämään?"

(Linkki kyseiseen kirjoitukseen)

Koska artikkelin nimi oli "Niukkuuden ehdoilla", luulin minä heti että kirjoituksessa oletetaan elämän menevän huonompaan suuntaan, jos siitä alkaisi karsimaan asioita pois. Tämä ei kuitenkaan ollut jutun lähtökohta, vaan materian karsimista käsiteltiin tavoiteltavana asiana. Äänessä olleet asiantuntijat antoivat herätteleviä ajatuksia muutamissa lyhyissä sitaateissa ja lehtijuttu olikin paljon niukempi (heh) kuin se olisi sanomansa puolesta voinut olla.

Haastatellut asiantuntijat tarjosivat lapsille materian haalimisen tilalle yhteisöllisyyttä, merkityksellisiä ihmissuhteita sekä painottivat harrastamisen ja medialukutaidon kehittämisen tärkeyttä (lue: median seuraamiseen käytetyn ajan rajaamista). Sama asia toisin sanottuna: ylitsepursuava materiaalinen mielihyvä kannattaisi vaihtaa hengellisempään mielihyvään ja lapsen kiinnostus ohjata 1) merkityksellisiin ihmissuhteisiin, 2) kehittäviin harrastuksiin ja 3) hyviin elämäntapoihin.

Olen viime aikoina perehtynyt filosofian perusteisiin, koska haluan yliopistotaipaleellani muuttua viimeisen päälle käytännön elämästä vieraantuneeksi akateemikoksi. 1800-luvulla eläneen juristi-filosofi Jeremy Benthmanin mukaan kaikki mielihyvän lähteet ovat yhtäläisiä siinä mielessä, että kaikkien ihmisten on mahdollista saavuttaa onnellisuus ja hyvä elämä yhteiskuntaluokasta tai kyvyistä riippumatta. Me kaikki voimme olla onnellisia, koska me kaikki voimme kokea mielihyvää.

Millä keinoin mielihyvän elämäänsä hankkii, ja kuinka paljon sillä on merkitystä, riippuu kuitenkin vahvasti ihmisestä. Mielihyvän voisi jakaa näihin kahteen kastiin:

  1. Nopeaa ja ryöpsähtelevää mielihyvää, joka nopean kukkulalle nousun jälkeen tuo yhtä nopean syöksyn takaisin laaksoon (esim. viikonloppukännit, irtosuhteet, muiden mitätöinti, turhan tavaran ostaminen, rasvalla ja sokerilla mässäily)
  2. Hidasta ja tasaisesti virtaavaa mielihyvää, joka on rakennettu vakaalle pohjalle ja jonka eteen on pitänyt nähdä vaivaa (esim. mielekäs työ, tasavertaiset ihmissuhteet, mielekkäät harrastukset ja hyvät elämäntavat)

Olen vasta perehtymässä filosofian perusteisiin, mutta stoalaisen koulukunnan ajatukset ovat jo vuosien takaa tuttuja, koska ne yksinkertaisesti toimivat käytännön elämässä. Lapsen maailmassa olleen kirjoituksen pääsanoma - 1) kasvata lapsi arvostamaan merkityksellisiä ihmissuhteita, 2) kehittäviä harrastuksia ja 3) hyviä elämäntapoja - tuo mieleeni lainauksen Rooman keisarilta ja stoalaisen filosofian toteuttajalta, Marcus Aureliukselta:

"Huomaatko, kuinka vähän erilaisia asioita tarvitset elääksesi hyvää ja eheyttävää elämää, kunhan vain keskityt noihin asioihin kunnolla?"