10.6.2016

Lapsille pinottu raskas vastuu, osa 1/2

Yliopiston kirjastossa Lapsen maailma -lehtiä lukiessani törmäsin kirjoitukseen "vapaasta koulusta". Julkaisun mukaan vapaa koulu on vasta rantautumassa Suomeen, mutta on jo vuosikymmenien ajan ollut tunnettu menetelmä maailmalla. Ideana on antaa oppilaalle enemmän vastuuta oman koulutyöskentelynsä suunnittelussa, jonka jälkeen tämä oppilas tutkimusten mukaan sitten ylittää kaikki odotukset koulumenestyksensä suhteen. Vapaan koulun demokraattinen malli antaa aikaa ja tilaa myös sellaiselle lapselle, jolla ei välttämättä ole voimavaroja edes muodolliseen oppimiseen.

Suomessa vähemmillä voimavaroilla varustetut lapset eivät pääse nauttimaan vapaan koulun käytännöistä, mutta heidät kuitenkin huomioidaan mm. erityisopettajilta, avustajilta ja koulukuraattoreilta saadun tuen muodossa. Oppilaan ei siis itse anneta ajatella, mitä hänen kannattaisi tehdä. Kasvatustieteisiin ja pedagogiikkaan perehtyneiden ammattilaisten on itse uskallettava ottaa vastuu ja näkemys siitä, mikä on itse kullekin lapselle parhaaksi. Levottomien lapsien aikakaudella ajatus vapaasta koulusta on idealistinen ja impulsiiviset keskenkasvuiset harvoin ovat itselleen parhaita edunvalvojia. Lapselle on karhunpalvelus, jos hän oppii että vaivannäkö on jonkinlaista catering-palvelua, jossa pääsee itse valitsemaan itselleen sopivat koitokset.

En ole kovin innokas puhumaan eriarvoistumisesta, mutta jos koulujen opetussuunnitelmat muuttuisivat vapaammiksi ja oppilaiden ja heidän perheidensä annettaisiin ottaa yhä enenevissä määrin roolia lapsiensa oppimissisältöihin, jäisivät vähemmillä näköaloilla ja sivistyksellä varustettujen perheiden lapset muiden jalkoihin. Tähän mennessä kaikista sosioekonomisista taustoista tulleita lapsia on koskenut opetussuunnitelma, joka voi joillakin olla hieman erilainen taustojen rankkuudesta riippuen, mutta joka viime kädessä tähtää samaan lopputulokseen kuin muillakin ja jonka on säätänyt asiantuntijat ja viranomaiset.

Viime aikoina on kritisoitu sitä, että nuorten pitää 15-vuotiaina osata tehdä elämää mullistava päätös, joka on siis jatko-opiskelupaikan valinta. Vapaassa koulussa, itsenäisessä toimijuudessa ja oppilaan osallistamisessa oletetaan, että yhä nuoremmat lapset voivat tehdä yhä tärkeämpiä päätöksiä omatoimisesti. Tämä ei sinänsä tarkoita mitään, mutta kaksi asiaa ovat hassusti ristiriidassa keskenään.