27.8.2017

Lapsen sielu seksuaalisen median siirtomaana



Lasten tiedotusvälineiden viihdekäyttö on normalisoitumassa jokapäiväiseksi toiminnaksi, joka jatkuu sirpaleisesti koko valveillaolon ajan. Viihteellisillä tiedotusvälineillä tarkoitan mm. sellaisia media-alustoja kuten älypuhelin ja tabletti, jotka antavat pääsyn Instagramin ja Facebookin kaltaisiin medioihin.

Jo alakouluikäiset ovat sitoneet itsensä symbioottisesti kiinni erinäisiin tiedotusvälineisiin ja media-alustoihin. Lapset yksinään ja keskenään eivät voi vastustaa viihteellä kyllästettyjä tiedotusvälineitä. Ne määräävät heidän elämänrytmejänsä, selviönä pitämiä elinehtojansa ja sielunmaisemaansa. Aistimet ottavat jatkuvalla syötöllä vastaan pirstaleista, nopeasti vaihtuvaa ärsykettä. Pitkäjänteisempi, syvemmälle ulottuva ajattelu jää taka-alalle. Pääkoppa toimii siirtomaana ulkoa tuleville ärsykkeille, eikä mitään omaehtoista ajattelua synny.

*

Kymmenen vuotta on se keskimääräinen ikä, jolloin lapsi ensi kerran käy katsomassa mitä porno on. Esimerkiksi Instagramin kaltaisessa mediassa ei pornoa näytetä, mutta muuta seksillä, seksuaalisuudella ja romantiikalla kyllästettyä sisältöä kylläkin. Nämä ovat arkipäiväisiä asioita, mutta nokkeluuden puutteessa sosiaalisessa mediassa niistä tehdään parhaimpien vitsien punch-lineja. Tärkeää on huomata, että en puhu tässä esityksessä pornosta. Lapsi ei altistu pornolle sosiaalisessa mediassa kovinkaan usein, mutta verrattavissa olevalle mädälle materiaalille kuitenkin.

Tiedotusvälineiden viihdekäyttö altistaa lapsen epänokkelalle, mädälle ja tyhmälle seksuaalisten vitsien pirstaleiselle virralle. Vitsit esitetään usein meemien ja kuvamakrojen muodossa, joiden taso on vedetty niin alas että varmasti jokainen ne ymmärtää. Mitä useampi ymmärtää "huumorin", sitä enemmän oma kanava saa suosiota. Lapsella ei ole valmiuksia ymmärtää, missä menee vitsin ja vakavuuden raja, ihan sama sille kuinka mauton vitsi on. Seksin ja seksuaalisuuden lisäksi vitsailun kohteena on ihmissuhteiden sosiaalinen dynamiikka, joka on usein näissä vitseissä kuvattu pahoinvointia aiheuttavana toisen kaltoinkohteluna.

Jatkuva altistuminen tälle virralle ei voi olla vaikuttamatta kehittyvän lapsen psyykeen. Itseasiassa luulen, että jatkuva sosiaalisen median käyttö on antanut monelle aikuisellekin ajatusmalleja, jotka ovat rampauttaneet heidän kykyänsä kyetä sisällöllisiin ihmissuhteisiin - toverillisiin tahi romanttisiin. Tämän aiheuttaa jatkuva kiinniolo tiedotusvälineissä ja mediassa, joiden loputon virta kertoo jatkuvalla syötöllä miten olla, mitä tahtoa ja miten ajatella asioista. Väitän, että yksilön ajattelutoiminta - oman ajattelun harjaannuttaminen - jää internetin ja sosiaalisen median maailmassa lähestulkoon aina olemattoman pintapuoliseksi.

Jatkaen vielä aikuisista ja viihteellisen median jatkuvasta käytöstä: Kun omaa psyykettään marinoi lähestulkoon kellon ympäri passivoivalla viihteellä ja mutkat suoriksi vetävillä kertomuksilla, on se oman sielunmaisemansa täyttämistä tälläisellä aineksella. Tästä seuraten esimerkiksi odotukset ihmissuhteiden kohdalla voivat vääristyä tavalla, joka voi aiheuttaa suhteen molemmille osapuolille pahaa oloa ja hämmennystä. Saatetaan toimia oman elämän isoissa kysymyksissä vastoin omia "sisimpiä toiveita", joka johtaa koko elämän ajan jatkuvaan ahdistukseen, alakuloon ja stressiin.

Ihanteellisessa maailmassa lapsi ei katselisi pornoa tai seksuaalisia vitsejä. Jälkimmäinen todennäköisesti on pahempi. Porno on kaunistelematta sitä mitä se on, mutta seksuaaliset innuendot voivat muokata julkilausumattomasti yksilön käsitystä siitä mitä ihmissuhteet ovat.

*

Aikuisten välisistä romanttisista tai seksuaalisista asioista ei tavallisesti puhuta lasten kuullen. Eräs päivä harrastin ajatusleikkiä siitä, että nykyään se itse asiassa saattaisi olla kannattavaa. Nykyaikana jokaisella lapsella on pääsy virtuaalimaailmaan, jossa voi päivittäin altistua aikuisten välisille romanttisille ja seksuaalisille asioille. Virtuaalimaailmassa tämä aikuisten välinen romantiikka ja seksuaalisuus tosin on esitetty epänokkelan, mädän ja tyhmän viihteen muodossa, josta ei niin lapsi kuin aikuinenkaan aina käsitä, mikä on puhdasta vitsailua ja mikä taas epäsosiaalinen toimintamalli. Luultavasti lapsi ymmärtäisi nämä asiat paremmin, kun kuulisi ne aikuisten keskusteluista.

Se, että aikuisen pitäisi jatkuvalla syötöllä jutella lapsen kanssa seksistä, romantiikasta ja sen sellaisesta, on siis pähkähullu ajatusleikki. Siitä ei pääse kuitenkaan mihinkään, että lapset nykypäivänä "juttelevat jatkulla syötöllä" näistä asioista sosiaalisen median ja internetin kautta. Se tapa on melkein kokonaisvaltaisesti ruokoton ja mätä ja tulee vaikuttamaan heidän kehitykseensä jollain tavalla: miten he käsittävät seksin, romantiikan, intimiteetin, vilpittömyyden, ystävällisyyden, rohkeuden, kohtuullisuuden, oikeudenmukaisuuden, rehellisyyden, lähimmäisenrakkauden ja niin edelleen.

Jos tyhmä ajatusleikkini näyttää paremmalta vaihtoehdolta, kertoo se tiedotusvälineiden ja median teknologisen kehityksen hulluudesta. Kehitys ei aina ole edistystä.