5.9.2016

Hyvän toiminnan tietäminen ja hyvin toimiminen

Samaan tapaan kuin lapsien nettiyhteyksistä puhuttaessa, olisi tämänkin kirjoituksen voinut liittää osaksi useampaan entiseen ja tulevaan julkaisuuni. Miete on sen verran tärkeä, että korostan sitä nyt omalla palstatilalla. Kyse on hyvän toiminnan tietämisestä suhteessa hyvän toiminnan harjoittamiseen, ja siitä, kuinka ensimmäinen on hyvin usein jälkimmäistä helpompaa ja mieluisampaa.

Aika tälle korostamiselle on erityisen hyvä juuri nyt, kun voin käyttää anekdoottina erästä kohtaa hiljattain ostamastani Aristoteleen Nikomakhoksen etiikasta. Toisen kirjan neljännessä luvussa puhutaan ihmisen luonteenpiirteiden synnystä ihmisen tekemien tekojen kautta:

"Oikeudenmukaisiksi tullaan tekemällä oikeudenmukaisia tekoja ja kohtuulliseksi tekemällä kohtuullisia tekoja, eikä kukaan voi tulla hyväksi tekemättä niitä."

"Mutta yleensä ihmiset eivät harjoita niitä, vaan he pakenevat keskusteluihin kuvitellen filosofoivansa ja tulevansa siten hyviksi."

"He muistuttavat niin tehdessään potilaita, jotka kuuntelevat tarkkaavaisesti lääkäreitä, mutta eivät noudata annettuja ohjeita. Mutta tälläinen parantaminen ei vaikuta ruumiin tervehtymiseen eikä edellisen kaltainen filosofointi sen enempää sielun terveyteen."

Viime perjantain luennolla päähämme kaadettiin viiden tunnin edestä sosiaalityön arvoja ja etiikkaa. Luennon jälkeen toin opettajalle esille ajatukseni siitä, että näiden asioiden opettelu vie koko yliopisto-opintojen ajan ja osan työelämästäkin. Hyvin toimiminen on myös jotain, mitä ei pelkästään opi, vaan sitä pitäisi jatkossa harjoittaa päivästä toiseen, eteen tulevien tilanteiden vaatimalla tavalla. Kyllä minä osaan paperille kirjoittaa tai keskustella siitä, minkälaista on hyvänä ihmisenä tai sosiaalityöntekijänä toimiminen, mutta sen harjoittaminen käytännössä on ja tulee olemaan toisinaan vaikeaa.

Kaikki terveet aikuiset ihmiset tietävät, miten tulisi elää tunnollisesti ja kunnollisesti. Tämän tietämyksen takia he luulevat myöskin näin elävänsä. Pelkkä päässä lojuva tieto hyvyydestä ei kuitenkaan riitä, vaan kyseessä on toisinaan vaivannäköä ja itsetutkiskelua vaativa toiminta. Ne ihmiset, jotka eivät tätä ymmärrä, rikkovat omia periaatteitaan ja aiheuttavat "hyvillä aikomuksillaan" pahaa mieltä ja tuskaa ympärillensä - silkkaa taitamattomuuttaan.