18.10.2016

Ammattikoulujen ongelmanuoret

Yle uutisoi 17.10., kuinka ammattiopintojaan suorittavien nuorten joukossa on yhä enemmän päihdeongelmista, oppimishäiriöistä ja masennuksesta kärsiviä yksilöitä. Oireiden määrä väestössä ei siis ole kasvanut, vaan valmiiksi oireilevien nuorten ammattiopiskelu. Tämä on seurausta edellisen hallituksen säätämästä nuorisotakuusta, joka valtuutti antamaan jokaiselle ammattitutkintoa vailla olevalle nuorelle yhteishaussa opiskelupaikan.

Nuorisotakuupolitiikan nojalla on otettu sellaisia nuoria suorittamaan ammattikouluopintoja, jotka eivät kykene huolehtimaan itsestään saatika sitten opinnoistaan. Heitä on otettu suorittamaan mm. lähihoitajaopintoja, jossa heidän tehtävänsä on huolehtia muista ihmisistä. Näiden nuorten ammattitutkinnon uupumiselle on ollut perustavanlaatuisia syitä ja näihin syihin itsessään ei ole puututtu. Nuorisotakuu on kosmeettinen ja näennäinen apu syvemmällä kytevään ongelmaan.

Ammattikoulut ovat menossa peruskoulumaiseen suuntaan siinä mielessä, että itse tiedon opettamisen sijaan täytyy keskittyä puimaan oppilaiden häiriökäytöksestä, kehitysviivästymistä ja opiskelumotivaation puutteesta syntyviä ongelmia. Peruskoulussa tämän ymmärtää, koska oppivelvollisuuden takia jokaisen poikkeavankin nuoren täytyy se käydä ja tähän peruskoulu on (ainakin jossain määrin) varautunut. Oppivelvollisuuden ja pakollisuuden takia peruskoulu on nuorelle myös oppositio ja rakenne, jota vastaan voi kapinoida.

Samanlainen ongelmallisuus ja kapina-asennoituminen ammattiopinnoissa on johtanut hankalaan tilanteeseen, koska ammattikoulussa ei ole peruskoulumaisia valmiuksia erityisopetukselliseen tai erityiskasvatukselliseen tehtävään. Ammattikouluun mennään vapaaehtoisesti, joten ammattikoulu on voinut ottaa rakenteissaan huomioon sen, että siellä opiskelevat ihmiset ovat elinvoimaisia ja opiskeluun eli ammattitutkinnon suorittamiseen sitoutuneita. On absurdia ajatella, että nuori tulee vapaaehtoisesti ammattikouluun kapinoimaan ammattikoulun rakenteita vastaan. Tätä ei moni tämmöinen nuori tajua, vaan he ajattelevat käytänteiden olevan edelleen samoja kuin peruskoulussa.

Ammattikouluopiskelijoiden lisääntyviä ongelmia on yritetty sysätä ammattikoulun opettajien ja rehtoreiden harteille - he eivät ole enää tarpeeksi läsnä oppilaiden keskuudessa. Väite antaa ymmärtää, että ongelmat olisivat alkaneet ammattikoulussa koulupäivän aikana tai että opettajan läsnäolo riittäisi avaamaan nuoren aikuisen ongelmavyyhdin. Näinkin voi olla, mutta molemmat väitteet ovat 99,9-prosenttisesti sekä opettajia että erityisasiantuntijoita halventavia ja samalla myös opettajilta mahdottomien pyytämistä sen suhteen, että he voisivat oppituntien aikana eheyttää mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsiviä nuoria tai nuoria aikuisia. Koko prosessi on halpamaista myös ongelmaista nuorta kohtaan, joka jossain vaiheessa erotetaan sopimattoman käytöksen ym. takia ammattikoulusta eikä hän elämästä tietämättömänä ymmärrä, että syy ei ole hänen henkisessä kapasiteetissaan.

Nykyisellä asetelmalla ammattikoulujen oletetaan tekevän sitä tehtävää, joka kuuluu peruskoululle, sosiaalitoimelle ja terveyspalveluille. Kenties peruskoulun päättäneille nuorille suunnatut erityisen tuen palvelut ovat niin kantokykynsä rajamailla, että edellisen hallituksen piti valita seuraava julkinen laitos, johon alkaa heitä ohjaamaan. Näin voi sanoa, koska ammattikoulujen opiskelija-aineksen ongelmallistuminen on yksi niistä monista nuorten henkisen pahoinvoinnin ilmentymistä, joka ei tule saamaan ongelmaa koko syvyydeltään luotaavaa, puolueetonta selvitystä vielä vähään aikaan. Sillä välin käytössä on vain spekulaatio, kahvipöytäkeskustelu ja yksittäiset julkaisut.